Jossain vaiheessa tällainen erilainen tai vähä-ärsykkeinen elämä kaipaa vaihtelua ja silloin tekee mieli yleensä katsoa joku elokuva.
TV:t ovat mielestäni rumia sisustuksellisesti. Musta ruutu tuijottaa mykkänä, jos siinä ei ole kuvaa. Lisäksi ne vievät todella paljon virtaa, jota on veneessä ja etenkin purjeveneessä on rajallinen määrä.
Itselläni ei ole ollut TV:ta yli 25 vuoteen. TV:n katselun on hoitanut puolestani tietokone, joka on nauhoittanut menneiden vuosikymmenien aikana yli 3000 elokuvaa ja sarjaa TV:stä. Katson ne kotona silloin, kun minulle sopii projektorilla 100 tuuman valkokankaalta. Ja nyt saman konseptin halusin toteuttaa veneeseen. Minimaalisen pieni asennus ja maksimaalinen kuvan koko niin, että silloin kuin kotiteatteria ei käytä sen saa pois pieneen tilaan. 12,9 tuumainen iPad Pro on todella kätevä kokonsa puolesta kaikkeen veneessä, mutta ruudun koko ei oikein riitä elokuvaelämykseen, kun on tottunut 100 tuumaiseen valkokankaaseen kotona. Tämä korostuu vielä enemmän, jos elokuvan katselu on tarkoitus jakaa useamman katselijan kesken.
Tarvitaan siis kannettava projektori, kannettava valkakangas ja kannettava Soundbar.
Kuulostaa helpolle, mutta osoittautui jälleen yhtä tikkuiselle projektille kuin kaikki muukin mikä liittyy veneeseen.
Kuvan lähteenä toimii siis 12,9" iPad Pro ja sisältö tulee joko streamuspalveluista tai muistikortilta, joka tässä tapauksessa on 512 Gb MicroSD-kortti. Tälle nimettömän kynnen kokoiselle muistikortille mahtuu noin 500 elokuvaa, joten ihan heti ei lopu katsottava tässä veneessä.
Ensimmäisenä piti valita valkokankaalle paikka ja mitata sen koko, että minkä kokoinen valkokangas siihen mahtuisi. 40 tuumaiselle 16:9 valkokankaalle löytyi kaksi luontevaa paikkaa, joten etsimään sellaista valkokangasta, joka sopisi tähän käyttöön.
Seuraavaksi piti löytää sisäisellä akulla ja USB latauksella toimiva Soundbar, jossa olisi ainakin Bluetooth ja 3.5 mm plugin yhteensopivuus.
Ja lopuksi, mutta ei suinkaan viimeiseksi kannettava Led-projektori sisäisellä akulla ja USB latauksella.
Kannettava 40" 16:9 valkokangas löytyi Hämeenlinnalaisesta verkkokaupasta parin viikon toimitusajalla vaikka tuote oli varastossa :)
Kannettava Soundbar löytyi CDON:ista ja nämä olivat valkokankaan ohella helppoja ja kerralla onnistuneita ostoksia.
Projektorista tuli ensimmäinen varsinainen murheenkryyni. Kannettavat Led-projektorit eivät ole mitään mainstream-tuotteita, joita voisi käydä hypistelemässä edes Helsingin kokoisen kaupungin liikkeissä. Niitä on käytännössä yksi siellä ja toinen täällä ripoteltuna suomen maahan. Valitettavasti kaikki tieto mitä laitteista on saatavilla on kulkenut myyjien ja valmistajien markkinointi- ja myyntiorganisaatioiden lävitse ennen päätymistä nettiin, joten tarkkojen speksien sijaan löytyy ainoastaan ympäripyöreitä mainospuheita. Loppujen lopuksi päädyin siihen, että ostin perä perää kolme Led-projektoria ja palautin aina edellisen saadakseni selville onko projektorissa tarvittavaa ominaisuutta vai ei. Aloitin pettymysten sarjan Philipsin Pico projektoreilla ja ne osoittautuivat suorastaan kelvottomiksi tekeleiksi. Kuvan sai joten kuten ulos laitteesta langattomasti tai kaapelilla, mutta ääntä ei. Vaikka projektori oli HDMI, niin siinä ei ollut HDCP-tukea, eli esim. Netflixin/HBO/Primen sarjojen ja elokuvien kryptattu ääni ei tule ulos laitteesta. Täysi susi siis tuotteena.
Kannettava Led-projektori, joka hoiti viimein homman oli Viewsonicin M1 Mini Plus. Seuraava ongelma oli projektorin sijoitus valkokankaaseen nähden. Näissä projektoreissa on kiinteä polttoväli, joka tarkoittaa sitä, että niissä ei ole zoomia, jolla kuvan kokoa voisi muuttaa tietyissä rajoissa. Kuvan koko säädetään sijoittamalla projektori sopivan matkan päähän valkokankaasta, joten valkokankaan ja projektorin paikasta tuli fiksattu. Projektorissa on linssin suojana toimiva ripa, jolla projektorin voi asettaa oikeaan kulmaan pöydällä. Koska vene keikkuu ja heiluu, niin pöytä ei ole paras paikka projektorille. Niinpä halusin projektorin kattoon ja sitä varten kattoon tarvittiin pieni kiinnike, johon projektin voisi kiinnittää. Tällainen kiinnike-adapteri löytyi kameraliikkeestä samoin kuin ball head, jolla projektorin voi kiinnittää oikeaan kulmaan katon kiinnikkeeseen. Seuraava ongelma oli, että M1 Mini Plus projektorissa ei ole kiinnikettä, johon tämä kamera/salama adapteri sopisi. Sellainen piti siis porata ja tehdä kierteet ripaan, jolla projektori kiinnittyy ball headiin.
M1 Mini Plus -projektorin sisäinen akku kestää reilun tunnin. Eli vähän alle elokuvan verran :). Projektorille piti siis saada virransyöttö ja langattoman signaalin rinnalle HDMI-kaapeli, jotta projektorilla voi katsoa elokuvia ja sarjoja joissa käytetään HDCP kryptausta. Ohut HDMI-kaapeli on vielä suhteellisen helppo nakki, mutta virransyötöstä tuli suoritettua suurinpiirtein sähkötekniikan kandin oppimäärä. Sähkö projektorille otetaan veneen "hupiakuista". Akut (2 kpl) ovat 12 V ja 100 Ah tehoisia. USB jännite on 5 V, joten tämä akkujen 12 V jännite pitää kuristaa 5 V jännitteeksi. Se tapahtuu veneen sähkötaulussa olevassa tupakansytytyn USB -adapterissa. Yleensä nämä kympin adapterit ovat 1,2 tai 2,4 A antoteholtaan. M1 Mini Plus -projektorin virran syöttö/lataus käyttää USB C -liitintä. Projektori tarvitsee 20 A, joten perus 1,2/2,4 A USB-adapterilla ei käytännössä tee mitään. Piti hankkia todella kallis 30 A USB C laturi, joka oli niin fiksu ettei se suostunut antamaan laitteelle, jota se ei tunnistanut, yhtään ampeeria. Onneksi Verkkokauppa.comin palautusprosessi toimii esimerkillisen hyvin ja sain vaihdettua laturin toiseen, jossa USB A portista saa 20 A. Tämä riittää projektorille ja elokuvan voi katsoa loppuun rauhassa ilman keskeytystä projektorin akun lataamisesta. Voisi kuvitella, että tässä olisi ollut tikkuja tarpeeksi yhteen asiaan, mutta ei! Myös se virtakaapeli USB laturin ja laitteen välillä ottaa kantaa siihen, että montako ampeeria sen läpi menee virtaa. Tämä on lisäksi suhteessa virtakaapelin pituuteen. Käytännössä yli 3 m virtakaapeleita riittävälle virralle ei ole olemassa. Kolme metriä oli onneksi sentilleen riittävä mitta projektorilta sähkötaulun USB -adapterille.
Ongelma ratkaistu? Ei sentään. Kasvanut virran tarve hyydytti 2 vuotta vanhat hupiakut niin, että ne tulivat matkansa päähän. Ylipäätään ne olivat väärät kyseiseen käyttöön, mutta samalla piti rakentaa kokonaan uudelleen uusiutuvan virran järjestelmä: tuuligeneraattori, aurinkokennot ja niiden hybridi-laturi. Vanha tuuligeneraattori jatkaa elämää seuraavalla omistajalla ja tutkimusmatka tuulen hyödyntämiseksi jatkuu seuraavassa kirjoituksessa, kun empiiriset kokemukset karttuvat niin, että niillä voi päteä ja saada huomiota :) Joka tapauksessa 100 W aurinkokennoja viisinkertaistuu ensi kesäksi, kun Biminin katolle tulee 3 ja sivukankaisiin 2-4 100 W kennoa lisää.
Lataus uudistui samassa yhteydessä tuuligeneraattorin vaihtamisen yhteydessä. Vanhasta tekniikasta siirryttiin MPPT-tekniikkaan, joka on jopa 30% tehokkaampi akkujen lataamisessa. Lisäksi laturi polttaa erillisessä vastuksessa ylijäämäsähkön esim. myrskyssä. Tämän vastus on sijoitettu vessaan, joten WC lämpiää hukkalämmöstä tuulivoimasta myrskyssä. Laturissa on lisäksi internet-yhteys, joten statistiikkaa voi seurata livenä netistä.
Capt. Simma
Saneltu muttei oikoluettu.
